elävä

Nick Poppy 24.elokuuta 2017/11:57pm

vankilalaiva Jersey.New York Public Library

historian kallionkielekkeessä vapaussota tuottaa muutaman hyvin palaneen hetken. Washington ylittää Delawarea pikkuveneellä jouluna. Paul Revere laukkasi Massachusettsissa pimeän tultua. Rähjäiset amerikkalaiset sissit ammuskelevat punatakkien riveissä.

mutta yksi tarina Yhdysvaltain vapaussodasta on karistanut kansan mielikuvituksen: Brittiläiset vankilalaivat New Yorkin East riverillä.

sisällä vankilalaiva Jersey.Alamy Stock Photo

telakoituivat Wallabout Bayhin, lähelle Brooklynin Laivastotelakkaa, nämä laivat pitivät amerikkalaisia vankeja helvetillisissä oloissa. Vankilalaivoja kutsuttiin joskus ”kelluviksi luolastoiksi” tai ”aavelaivoiksi”, ja ne olivat pelkästään vetisiä keskitysleirejä, joissa kuoli tuhansia ihmisiä. Aluksen 16. osastoon kuuluivat ”HMS Falmouth”, ”Scorpion” ja ”Hunter”. Pahamaineisin oli kuitenkin pelipaita. Jo pelkkä nimen mainitseminen riitti aikanaan värisyttämään amerikkalaisen patriootin selkärankaa.

yli kaksisataa vuotta myöhemmin Jerseystä on säilynyt vain vähän jäänteitä ja aikoinaan wallabout Bayhin ankkuroitunut hirveä laivasto. Sodan jälkeisinä vuosina vankilaivat olivat jotain, mitä kukaan ei välittänyt muistaa.

onneksi vankilalaivavankien muistoa kunnioitetaan Robert P. Watsonin kauhistuttavassa uudessa historiateoksessa ”Brooklynin Aavelaiva: Untold Story of the American Revolution” (Da Capo).

”tämä laiva, Jersey, ’aavelaiva’, se oli koko Vapaussodan verisin yksittäinen konflikti”, Watson kertoo The Postille. ”Ei Saratoga, Ei Trenton, Ei Yorktown, Ei Germantown. Verisin konflikti oli tällä aluksella.”

How bloody was it? Emme saa koskaan tietää alusten kuolleiden tarkkaa määrää, mutta useimmat tutkijat arvioivat kuolonuhrien määräksi 11 500.

”Tämä oli se tilasto, joka pudotti minut paikaltani”, Watson sanoo. ”Kaksi kertaa enemmän amerikkalaisia kuoli tällä yhdellä aluksella kuin kuoli taisteluissa koko vapaussodan aikana, vuosina 1775-1783.”

kerran Kuninkaallisen laivaston sotalaiva, vuoteen 1770 mennessä Jersey oli laitettu merilaitumelle ja ”kuorittu.”Sen tykit ja mastot poistettiin, ja se muutettiin eräänlaiseksi varastoksi East Riveriin. Vuonna 1779 se muutettiin vankilaksi.

eräs internoitu sanoi pelipaidasta: ”ilman ornamenttia vanha, ruma hulk, jonka tumma ja likainen ulkoinen olemus edusti sopivasti sisällä vallinnutta kuolemaa ja epätoivoa.”

Olot pelipaidan kyydissä olivat millä tahansa mittarilla kauhistuttavat. Vangit suljettiin päiväkausiksi pimeään, täyteen ahdettuun ruumaan, jossa ei usein ollut tilaa maata. Niille annettiin murtovettä ja homeista ruokaa, jos mitään, ja niitä pitivät seuranaan täit, kirput ja rotat. Vessoja varten oli suuria tynnyreitä, jotka olivat täynnä jätettä. Haju oli käsittämätön, ilma niin paksua saastaa, etteivät kynttilät syttyneet. Ja kaiken vallassa oli kauhun tunne vartijoilta, jotka eivät osoittaneet armoa. Useimmilla vangeilla ei ollut juuri mitään toivoa siitä, että he koskaan lähtisivät, eikä juuri mitään toivoa.

Britannian Kuninkaallisen laivaston alus HMS Jersey.Alamy Stock Photo

britit ja amerikkalaiset vaihtoivat välillä vankeja, vaikka britit eivät pitäneet suurinta osaa vankilaivaväestöstä laillisina sotilaina. Monet East Riverin laivoihin vangituista miehistä olivat kaapparimiehiä, jotka olivat kotoisin pienistä kapinallisystävällisistä laivoista, jotka ryöstivät brittiläisiä kauppiaita Atlantilla. Häiritsemällä brittien kauppaa ja ohjaamalla kuninkaallisia resursseja kaapparit olivat arvokkaita vallankumouspyrkimyksille, mutta ne eivät virallisesti kuuluneet pieneen mannermaiseen laivastoon. Briteille he olivat rikollisia ja kapinallisia. Vankienvaihdon laskemisessa yhtä kaapparia ei voi verrata brittiarmeijan jäseneen.

on olemassa harvinaisia kertomuksia vankien karkaamisesta. Todennäköisemmin he kuolisivat. Isorokko, keltakuume, lavantauti, punatauti, kuolio, nälkiintyminen ja vartijoiden suorittamat murhat takasivat tämän lopun monille vangeille. Noin kuudesta 12 kuoli joka päivä. Vartijat tervehtivät joka aamu syytteitään huutamalla: ”kapinalliset! Sammuttakaa vainajanne!”Niiden ruumiit, jotka olivat kuolleet edellisenä yönä, tuotiin haudattaviksi soiseen jokirantaan. Joskus vainajat jätettiin ruumaan päiväkausiksi.

mikään näistä ei ollut sattumaa. Briteille pelipaidan takana oli tarkoitus. Watsonin mukaan britit ” näkivät aluksen psykologisena terrorin aseena.”He luulivat, että niin moni amerikkalainen kuolee tällä aluksella, – että se estää patriootteja tarttumasta aseisiin heitä vastaan . . . He suunnittelivat tämän ja vaalivat tätä.”

vielä, Watson toteaa, ” sillä oli lopulta päinvastainen vaikutus. Kun ihmiset kuulivat siitä, pojat eivät sanoneet: ’voi jukra, en lähde sotaan’, eivätkä äidit sanoneet: ’älkää liittykö, tai joudutte aavelaivalle.'”Watson vertaa pelipaitaa Alamoon tai Pearl Harboriin-johonkin, mikä sai ihmiset innostumaan. ”Ihmiset kokoontuivat sen taakse”, hän sanoo, ” ja se päätyi rakentamaan tukea sodalle. Brittien pirulliset suunnitelmat eivät siis aivan toteutuneet.”

nykytietämyksemme vankilalaivoista hälventänee myös pitkään vallinneen harhaluulon siitä, miten vapaussota käytiin. Watson huomauttaa: ”meillä on sellainen väärinkäsitys, että britit kävivät herrasmiessotaa. Että. totta kai britit ovat asiallisia, he jonottavat värikkäissä, pikkutarkoissa punaisissa univormuissa ja tulilaukauksissa ja upseerit juovat viiniä ja kuulostavat prinssi Charlesilta tai joltain . . . kaukana totuudesta. Ei pidä paikkaansa. He kävivät totaalisen sodan. Kaikkea muuta paitsi maan suolaamista ja jokaisen kylän sytyttämistä tuleen.”

pelipaita piti karmeaa lastiaan sodan loppuun asti, viimeiset vangit poistuivat syyskuussa 1783. Kun sota oli ohi ja britit poissa New Yorkista, pelipaidan mätänevä hulk sai vajota Wallabout Bayn lokaan. Uuden kansakunnan huumassa pelipaita oli painajainen, jonka moni halusi unohtaa.

monien vuosien ajan vankilalaivavainajien valkaistut luut huuhtoutuivat rantaan Brooklynin puolella East Riveriä. Watson mainitsee Brooklyn Collegen historioitsijan Edwin G. Burrowsin, joka kuvaili luiden ilmestyvän ” paksuina kuin kurpitsat syksyisellä maissipellolla.”

nuo luut — tai ainakin murto — osa niistä-lepäävät nyt Brooklynin Fort Greenen puiston korkeimman kukkulan huipulla, Vankilalaiva marttyyrien muistomerkissä. Monumentilta on näkymät Wallabout Bayhin.

Vankilalaiva Martyrs MonumentAlamy Stock Photo

Filed underboats, books, british, east river, history, revolutionary war, war, 8/24/17

More On:

history

in a nation founded on Whit to really discuss it?

Kiina puolustaa ihmisoikeuksia viittaamalla orjuuden historiaan Yhdysvalloissa

Maya-rauniot Belizessä tarjoavat peek at ancient wealth inequality

” Alexander Hamilton was not a slave owner!”: Descendant haastaa kriitikot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.