tavoite: tutkia selkärankareumaa (AS) sairastavien työkyvyttömyyttä korrelaattien ja selviytymismekanismien kannalta.

menetelmät: otosryhmä (n = 133) rekrytoitiin 2 lähteen kautta: 1) peräkkäisiä poliklinikoilla 6 kuukauden ajan käyneitä potilaita ja 2) satunnaisotoksen National Ankylosing Spondylitis Societyn jäseniä. Käytimme poikkileikkaustutkimusta, jonka tiedot kerättiin itse annetuilla kyselylomakkeilla ja puhelinhaastatteluilla satunnaisesti valitulla osanäytteellä (n = 6).

tulokset: suurin osa osallistujista oli miehiä. Keski-ikä oli 49 vuotta ja taudin kesto keskimäärin 28 vuotta. 31 prosenttia ei voinut työskennellä AS: n vuoksi, ja lisäksi 15 prosenttia ilmoitti AS: stä johtuvista muutoksista työelämässä (esim.työtuntien väheneminen, työpaikan vaihtaminen). Kokopäivätyössä olemiseen verrattuna työkyvyttömyys liittyi vanhempuuteen, sairauden kestoajan pitenemiseen, koulutustason heikkenemiseen, oheissairauteen, suurempaan fyysiseen heikentymiseen, kipuun, väsymykseen, jäykkyyteen, ahdistuneeseen ja masentuneeseen mielialaan sekä huonompaan itsetuntoon. Kuvaileva aineisto toi lisävalaistusta työkyvyttömyyden kokemukseen ja siitä selviytymiseen kuin työympäristössä.

johtopäätös: työkyvyttömyyttä on syytä tutkia tarkemmin, jotta voidaan määrittää täsmälliset esiintyvyysasteet ja psykososiaaliset vaikutukset. Työkyvyttömyyteen voitaisiin puuttua yksinkertaisilla työpaikoilla tehtävillä toimenpiteillä tai mukautuksilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.